Minun muistoissani metsään ja luontoon liittyvät asiat ja niihin liittyvä tieto, myös taitokin (kasvi-, sienioppi ja esim. saunavihdan teko) tulivat suurimmaksi osaksi isän opetuksina.
Isä oli metsissä kulkija. Hän haki ja sai mielelle rauhaa metsästä. Siellä mielestä katosivat niin lapsuudenaikaiset sisällissotaan liittyvät traumat, sota-ajan Viipurin tyhjentämistehtäviin liittyvät kauheat muistot, kuin vaikeaan sairauteen ja ikääntymiseen myötä voimien vähenemiseen liittyvät ahdistuksetkin. Marjapoimuri oli kodissamme hyvin tavallinen ja paljon käytetty arjen esine. Kun opettelimme marjanpoimintaan, ihan aluksi poimimme marjoja pieniin emalimukeihin, mutta hyvin pian saimme omat minikokoiset poimurit.
Ajattelin aina, että isä teki kaikki poimurit itse, koska perheessämme paljon käytetty sanonta, kun joku esine tarvitsi parantelua tai meni rikki oli ”isä korjaa”. Minä olin varma, että isä osasi tehdä ihan kaiken. Kuitenkin voi olla, että poimurit teki isän työpaikalla joku ammattimies, niin kuin metallisen huhmareen ja kynttilänjalankin. Joka syksy isä teki monen päivän metsävaelluksia Kuopion seudulle ”suuriin selkosiin” niin kuin hän niitä kutsui. Kuopiosta hän sitten lähetti Hyvinkäälle päivittäin voimapaperisäkkeihin pakattuja sieniä. Äiti haki säkit polkupyörällä asemalta kotiimme Vesitorninkadulle, jossa hän liotti sienet kylpyammeessa.
Joskus se ”sieniamme” oli niin houkutteleva, että me lapset emme voineet vastustaa kiusausta, vaan pulahdimme sienten sekaan. Äkkiähän sieltä sienikylvystä tuli lähtö, kun äiti huomasi touhumme. Vaikka isä vaelsi yksin pitkillä syksyisillä vaelluksillaan, kävimme kyllä koko perhekin, lähimetsien lisäksi, ihan siellä kaukanakin, sieniä ja marjoja keräämässä. Kesänviettopaikoissamme Asunnalla ja Pyhäsalmen Inninniemellä, isä ja kyllä myös äitikin, oikein opettivat marjojen ja sienten lisäksi puiden ja muiden kasvien tuntemista.
Jo silloin myös sitä, miten luontoon tulee suhtautua kunnioituksella. Isä puhui paljon siitä, miten olemme metsässä kylässä ja siitä, miten metsä on eläinten koti, eikä siellä saa häiritä asukkaiden rauhaa. Kolmannessa kesäpaikassamme Toijalassa, oli kesäasuntomme aivan maalaistalon vieressä ja siellä oli lehmiä, joita minä kyllä pelkäsin. Erityisesti nupopäistä Nukke-nimistä lehmää, joka tuli minua kohti ja jota minä juoksin ison kiven päälle pakoon. Nyt kyllä uskon, että Nukke oli vain utelias ja olisi halunnut tutustua minuun. Tässä oli kertomusta Kataisen perheessä varhaislapsuudessa kokemastani luontoon liittyen. Kaverien, ystävien ja ensimmäisen rakastettuni kanssa koetut ovatkin sitten jo eri tarinoita. Niin ja myös kesälomamatkat luontoon, erityisen syvästi mieleen vaikuttanut Lapin matka. LINKKI LAPINMATKAVIDEOON
LINKKI - LAPISSA KÄYTIIN MYÖS KALASTAMASSA
|