|
Joulun lähestyessä lapsia saatiin ojennukseen helposti, kun äiti tai isä kuiskaamalla sanoi: ”Kuunnelkaas, kuulitteko rapsahduksen ja tottakai me kuulimme.” ”Se on tonttu, nyt kannattaa mennä kiltisti nukkumaan, siellä tonttu piiloistansa kurkkii, ovatko lapset kilttejä.”
Tontut olivat totta ja ne olivat totta läpi vuoden. Kerran elokuisena iltana, kun olisi pitänyt mennä kerrossänkyihin nukkumaan, eikä siitä meinannut tulla mitään, isä kurkkasi ikkunasta ja sanoi kuiskaavalla äänellä: ”Tytöt, tytöt! Tulkaas katsomaan, kuinka tonttu tuolla hiipii pihalla pimeässä.” Ja, kuulkaas, ei voi olla totta! Oli se! Ihan oikea tonttu lyhtyineen, hiippalakkeineen ja keppeineen hipsutteli siellä pihapuiden välissä. Ja vaikka oli pimeää, minä pystyin kyllä näkemään sen. Hyvin muistissani vieläkin, minkä näköinen tonttu oli. Aivan sellainen kuin satukirjojen kuvissa. Paljon myöhemmin sain isältäni tietää, että siellä oli nurmikolla joku taskulampun kanssa matoja keräämässä kalareissua varten. Minulle kuitenkin se oli ihan oikea tonttu hiippailemassa ja on semmoinen on muistoissani vieläkin. Tonttu hiipii -linkki |
Tuossa on kuvat minun uusvanhasta joulukalenterista. Alkuperäisen sain noin v. 1970 ja se tilattiin Anttilasta.
|
Joulun odotus alkoi koulussa joulujuhla näytelmien harjoittelusta mm tiernapojat olivat joka joulujuhlassa Pohjanmaalla.
Äiti ompeli meille jouluhlaan uudet vaatteet ja polku singeri hurisi iltaisin kun olimme jo nukkumassa. Lapsuuden jouluruuista muistan tortut, piparit, riisipuuron ja luumusopan. |
Joulun odotus alkoi, kun veljeni ja minä saimme joulurahaa lahjojen hankkimista varten. Turkulaiset antikvariatit saivat niistä eniten. Lisäksi ostettiin saippuapoikia ja kummeille kynttilöitä. Lähemoänä joulua siivous ja kun äiti osti Saarennon paperikaupasta punaista ja vihreää kreppipaperia ja laittoi niistä lastennurkan ikkunaan jouluverhot rullaamalla reunat aalloille. Lopuksi Joulu oli jo ovella, kun äiti vei meidät Non Stoppiin ja meni itse asiolleen. Haki meidät ja mentiin Tuomiokirkkotorilta ostamaan joulukuusi ja tuotiin se vossikalla kotiin. Se oli kiva ajelu, Tuomiokirkolta Puutarhakadun ja Annankadun kulmaan.
|
Meille Joulupukki ei ole varsinaiseen jouluun liittyvä hahmo, vaan hän vierailee unkarilaisissa kodeissa jo Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta.
Mikulás (Pyhän Nikolauksen mukaan) eli meidän Joulupukki tuo pieniä lahjoja ja/tai etenkin makeisia (suklaata, pähkinöitä ja hedelmiä) lapsille tänä päivänä. Perinteen mukaan lasten täytyy kiillottaa ja panna ikkunalaudalla (tai henkilökohtaisesti minun perheessäni parvekkeen oven eteen) saappaansa edellisenä iltana, jotta he saavat niihin herkkuja Mikulásilta aamulla herätessään. Mutta jos lapsi ei ole käyttäytynyt hyvin vuoden aikana, niin voi tapahtua, että hän ei saakaan kivoja pikkulahjoja, vaan hän saa saappaisiin pelkästään kullattuja oksia – jonka nimi on virgács – tai hiilenpaloja. Mikulásta on kutsuttu myös Télapóksi, joka suomettuna kuulostaa joltakin tällaiselta: Talviukko. Minä lapsena tykkäsin tästä nimestä enemmän. |
Jouluaattona vien haudoille kynttilöitä, havuja tai havuista tehtyjä seppeleitä. Olen pyrkinyt käymään haudoilla melko myöhään, koska hautausmaalla on erilainen tunnelma pimeän tullessa, kynttilämeren valaistessa hautausmaata. Haudalle saavuttaessa tunnelma on harras ja haudalla vietän rauhallisen hetken muistellen läheisiä hiljaa tai ääneen jutellen. Lasken kynttilän myös toisaalle haudattujen muistomerkille muistaen toisaalle haudattuja läheisiä.
|
Tämä keltainen apina (Sárgamaki eli Keltamaki) oli alunperin minun isoveljeni joululahja ja lemmikki.
Äitini kertoman mukaan hän sai höpönassun kun minä synnyin, jotta hänkin voisi pitää huolta jostakusta samalla tavalla kun äitimme hoiti minua silloin vauvana. Nimittäin Makille sekä vaihdettiin vaipat että kapaloitiin, veljeni toimesta – tai hänen avulla. En muista minkä ikäisenä minä itseni olen alkanut huolehtia Makistä, mutta totta on, että koko lapsuuden läpi hän on ollut vieressäni ja vaikka minulle annettiin kaikenlaisia nukkeja, en niistä välittänyt, olen pitänyt kiinni ainoastaan Makista. |
Maailman paras joululaulu on tietysti ruotsalaisen Viktor Rydbergin
runoon Tomten perustuva Tonttu. Lauloin laulua unilauluksi lapsilleni joulun aikaan. Lapset nukahtivat pitkän laulun aikana kyllä, mutta heti kun lopetin, pikku-Kalle heräsi ja pyysi laulamaan uudestaan. Joskus lauloin laulun kolmenkin kertaan, ennen kuin Kalle nukahti syvään uneen. |
|
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo Ääneti kuu käy kulkuaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vaan saa unta Ladosta tulee, hankeen jää Harmaana uksen suuhun Vanhaan tapaansa tirkistää Kohti taivasta kuuhun Katsoo metsää, min hongat on Tuulensuojana kartanon Miettivi suuntaan sataan Ainaista ongelmataan Partaa sivellen aprikoi Puistaa päätä ja haastaa- "ei tätä ymmärtää en voi Ei tää pulma on vasta"- Heittää tapaansa järkevään Taas jo pois nämä vaivat pään Lähtee toimeen ja työhön Lähtee puuhiinsa yöhön Aitat ja puodit tarkastain Lukkoja koittaa nytkyin- Lehmät ne lehdoista näkee vain Unta kahleissa kytkyin; Suitset ja siimat ei selkään soi Ruunan, mi myöskin unelmoi Torkkuen vasten seinää; Haassa se puree heinää Lammasten luo käy karsinaan Makuulla tapaa ne ukko; Kanat jo katsoo, pienallaan Istuu ylinnä kukko Kopissa Vahti hyvin voi Herää ja häntää liehakoi Tonttu harmajanuttu Vahdille kyllä tuttu Puikkii ukko jo tupahan Siellä on isäntäväki Tontulle arvoa antavan Näiden jo aikaa näki; Varpain hiipivi lasten luo Nähdäkseen sulot pienet nuo Ken sitä kummeksis juuri; Hälle se riemu on suuri Isän ja pojan on nähnyt hän Puhki polvien monten Nukkuvan lasna; mut mistähän Tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin Nousi, vanheni, läks'-mihin niin? Ongelma, josta halaa Selkoa, noin taas palaa! Latoon parvelle pyrkii vaan Siellä hän pitää majaa; Pääskyn naapuri suovallaan On liki räystään rajaa; Vaikka pääsky nyt poissa on Keväällä tuoksuun tuomiston Kyllä se saapuu varmaan Seurassa puolison armaan Silloin aina se sirkuttaa Monta muistoa tieltä Ei toki tunne ongelmaa Näin joka kiusaa mieltä Seinän raosta loistaa kuu Ukon partahan kumottuu Liikkuu parta ja hulmaa Tonttu se miettii pulmaa Vaiti metsä on, alla jään Kaikki elämä makaa Koski kuohuvi yksinään Humuten metsän takaa Tonttu puoleksi unissaan Ajan virtaa on kuulevinaan Tuumii, minne se vienee Missä sen lähde lienee Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen Aamuhun unta kiskoo Ääneti kuu käy laskemaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vaan saa unta |