Tämä keltainen apina (Sárgamaki eli Keltamaki) oli alunperin minun isoveljeni lemmikki.
Äitini kertoman mukaan hän sai höpönassun kun minä synnyin, jotta hänkin voisi pitää huolta jostakusta samalla tavalla kun äitimme hoiti minua silloin vauvana. Nimittäin Makille sekä vaihdettiin vaipat että kapaloitiin, veljeni toimesta – tai hänen avulla. En muista minkä ikäisenä minä itseni olen alkanut huolehtia Makistä, mutta totta on, että koko lapsuuden läpi hän on ollut vieressäni ja vaikka minulle annettiin kaikenlaisia nukkeja, en niistä välittänyt, olen pitänyt kiinni ainoastaan Makista. |
Minulla oli erikoislaatuinen suhde serkkuumme Juusoon. Hän oli serkkuni, äitini Sievä-siskon poika. Tätini oli eronnut Juuson isästä ja mennyt uusiin naimisiin Matti-sedän kanssa. Ennen naimisiin menoa äitini ja Sievä asuivat yhdessä Kuopiossa. Naimisiin mentyään Sievä-täti muutti Nivalaan, jossa Matti-setä oli nimismiehenä. Juuso jäi asumaan meille Kuopioon ja kävi Kuopiossa koulunsakin. Niin hänestä tuli minulle isoveli, joka piti huolta ja pistettiinkin pitämään huolta minusta ja pikkusiskoistakin. Juuso urheili ihan pienestä pitäen ja hän etenekin urheilussa nopeasti. Ensin jalkapallon pelaajana, mutta vaihtoi lajin myöhemmin jääkiekkoon. Siinä hän aika nuorena eteni ihan suomenmestaritasolle, myöhemmin joukkueen kapteeniksi ja vielä myöhemmin kansainväliseksi jääkiekkovalmentajaksi. Mutta tämä kaikki tapahtui paljon pörrökissojen ajan jälkeen. Jo Suomen maajoukkueessa pelatessaan pelimatkoja oli paljon ulkomailla ja niiltä matkoilta Juuso toi aina pikkutytöille, eli minulle ja siskoilleni, tuliaiset. Nämä suloiset pörrökissat tulivat USA:sta ja sieltä saimme lisäksi ”Miss Amrica” -paidat. Lahjat olivat ihanat! Olimme niin iloisia.
|
Minulla oli lapsena tämmöinen peltisoitin, väriltään vaalean sininen ja ympärillä kiersi kuvia tivolista. Äiti kielsi viemästä sitä ulos, mutta tietysti vein ja valutin hiekkaa sisään päältä olevista reijistä ja se lakkasi toimimasta. Suru oli suuri 🙄
SOITINLINKKI |
mennään saunaan hei,
lauantai on mukava käsi kädessä |
Asuimme Kuopiossa kirkkokadulla, kun olin ihan pieni. Lauantaisin isällä oli lyhyt työpäivä.
Lauantai oli aina mukava päivä, silloin oli kaikilla aikaa ja illlan tullen mentiin yleiseen saunaan. Siitä alkoi viikonloppu. Sauna oli sillä pienellä kujalla, jonka Kirkkokadun risteyksessä asuintalomme, neljäkerroksinen kerrostalo oli. Kuja vei Kallaveden rantaan ja muutama kortteli rantaan päin oli sauna. Saunassa oli erikseen miesten ja naisten puoli, mutta minä halusin mennä aina isän kanssa. Äiti sai mennä, ensin yksin ja sitten pienen Hilkka-vauvan kanssa, naisten puolelle. Miesten puolella oli mukavammat jutut. Miehet, jotka hiukan salaa saunaeväinä tuomistaan pulloista naukkuja otettuaan puhuivat maailman isoista asioista, sodan käyneitä miehiä kun olivat tietenkin kaikki. Niitä juttuja mielelläni kuuntelin. Saunatarvikkeita pakatessa, minulle tärkein tarvike oli saunanukkeni, jolla oli päässä oikeat hiukset. Niitä hiuksia halusin pestä ja pesinkin niin ahkerasti, että ädin kertoman mukaan nukella lopuksi oli vain pari vaivaista haiventa päässä, joita kuitenkin yhä huolellisesti saippuoin ja huuhtelin. Nuken hiusten pesun lisäksi muistan nautinnon, jonka sain saunan pesijän käsittelyssä. Harja, jolla hän pesi minut ja tietysti myös kaikki miehet, oli aika karkea, mutta niin suloisesti ihon kaikki kutitukset poistava. Saunan jälkeen juotiin limonaadia, sitruunaa ja vadelmaa. Oi sitä auvoa! |